Huhhuh mitä päiviä takana! :)
Eilen oli Mitzun juoksun jälkeen pitkästä aikaa taas harkat :) Tällä viikolla oli taas sellanen kerta, että meidän valmentaja tuli vasta 19 ja me saatiin kuitenkin mennä jo 18. Aluksi olinkin loppujen lopuksi yksin hallilla, ja siis harkattiin Mitzun kans itsenäisesti lähinnä lähettämistä ja takaaleikkauksia, sekä tiukkoja mutkia :) Sitten Tuula (valmentaja) tuli ja mentiin lyhyitä tehopätkiä, ja Mitzu oli ihan mahtava! :) Meni kyllä aina sieltä, mistä käskin, ja jopa kepit meni ns. "väärinpäin" ilman mun merkkiä, ja se jopa haki kepit oikealta puolelta :) Ylpeä olen ♥
Tänää olin kehäsihteerinä Tuurin Miljoonakoira-näyttelyssä, oli kiva päivä, kun niin mahtava koiranäyttelysää :)
Päivän aikana kuultiin myös uutisia ulkomailta, Mitzun veli Nico oli saanut cacibin ja tullut intiksi! :) ONNEA!! :)
Tultiin kotiin ihan ihmisten aikoihin, ja vaikka jalat huusi jo hoosiannaa niin päätinpä lähteä vielä käymään agilitykentällä, kun oli niiiin hyvä sää ;) Melli oli ekalla kierroksella super, mut laiskistu nopeasti, ja en sitten kovasti viittinyt sillä treenatakkaan :) Mitzu puolestaan oli tosihuippusuper, taaaaas..! ♥ Treenasin takaaleikkausta, Mitzulle kaikista vaikeimmasta kulmasta. Ensin käytin namialustaa ja treenasin pätkää. Otin useita toistoja ja sitten koitin ilman alustaa...ja takaaleikkaus TOIMI!!! Wuhuuuu, nää fiilikset!! :D
Eipä nyt ihan ruusuilla tanssimista kuitenkaa ollut nääkään harkat. Mulla oli molemmat koirat kiinni kentän toisessa päässä, itse olin toisessa päässä fiksailemassa rataa. Yhtäkkiä kuulen koiran vihasen haukun, ja kun nostan katseen niin ehdin nähdä doobermannin laukkaavaan meidän kenttää kohti, irti. Aivoissa vaan suris, mitä Paula oli sanonut, että koirat pitää aina pitää harkka-aitauksen sisäpuolella, kun yhdessä rivitaloista asuu toisia koiria vihaava doobermanni, joka käy päälle, jos pystyy. Tajuun myös, että ovi harkka-aitaukseemme on "kiinni" vain lyhyellä rautaketjulla, mutta hakanen on auki niin, että jos noin iso koira hyppää ovea vasten, se avautuu kyllä samantien. Niin, ja ovihan on juuri siinä päässä, missä Mitzu ja Melli on... Sitä ei voi tajuta, miten lujaa ihminen voi juosta ja reagoida, kun sillä on oikeasti hätä.. Ehdin nimittäin ovelle varmaan 0,5 sekuntia ennemmin dobermannia, kun se syöksyi ovea vasten, minkä ehdin juuri kiskaista kiinni sen edestä. Kyllä sydän tykytti... Siinä, kun odottelin, että omistaja tulis ottaan koiransa kiinni ja pidin käsin ovea doobermannin riehuessa oven toisella puolella, tajusin, miten just äsken olin ollut monen kymmenen metrin päässä kentän toisella laidalla, ja yhtäkkiä olin kuin teleportannut ovelle :D Ihan kumma olo, kun ei edes tajunnut juosseensa siihen ovelle :D Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, Mitzu ja Melli ei katkaissut karvaansakkaan....ja voitte olla varmoja, että ovi pysyy tästä lähtien visusti kiinni, salvalla!!!
Nyt kiitän ja kumarran ja painun pehkuihin, kun huomenna lähdetään aamulla taas kohti Tuuria kehäsihteerimöimää ;))
Salla & Mitzu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti