lauantai 6. lokakuuta 2012

Tokoilua ja lenkkeilyä

Aamulla luonnonvoimia uhaten lähdimme kohti Kuortaneen ja Seinäjoen välimaastoa ja tokokisoja. Välillä satoi kaatamalla, välillä ei lähes ollenkaan. Kisat olivat lainehtivalla kentällä, jolla valkoinen (lue: aamulla valkoinen) hienohelmani tuskin suostui suoraan kävelemään. :D

Luoksepäästävyys. "Kuka sä luulet olevas?" 10.

Paikallaanmakuu. Sade rauhoittuu. Viiden alokasluokan koirien ohjaajat käskevät: "Maahan!" Kaikki koirat odottavat. Yksi rohkelikko vääntää vihdoin itsensä maahan. Kaksoiskäskyllä Mitzu ja joku muukin uskaltautuvat kastelemaan turkkinsa. Neljäskin valuu maahan. Mitzun viereinen koira ei suostu väkisinkään, katselee vain sen näkösenä, että "mene itte makaamaan tuohon". Tuomari kehoittaa lopulta siirtymään pois koirien luota, ja käskee maahanmenemättömän koiran siirtymään myös pois. Ohjaajat ovat kentän toisella puolen. Ja on kylmä. Mitzun toiselle puolelle jäänyt koira nousee seisomaan, minkä tuomari käskee heti kytkemään. Mä pidättelen henkeä. Mitzu makaa yhä. Huh. 8.

 
Seuraaminen hihnassa. Motivointia, motivointia. "Siis tää on tosi kivaa kulta, täällä on tosi kyl..kivaa ja mär..mahtavaa! Tuu ny vaa!" "Äiti ku mua ei nyt kiinnosta yhtään. Jos sä vaan syöttäsit nyt mulle kaikki ne aamulla leikkaamas makkarat ja lähettäis kotii?" Hmm, koiran olisi kuulemma pitänyt seurata tiiviimmin, niinkö? 8.

Seuraaminen taluttimetta. "Äiti miks me lenkkeillää tässä kentällä, ku tuolla tielläki ois kuivempaa? Ai ni mikä tokoseuraaminen?" 6.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. "Äiti ihan tosi hei. Täs on märkää. Mä en kyllä makaamaan enää mee, mä voin ootella sua istualleenki." No, enpä ois ittekkään menny, ei kai Mitzua saisi syyttää..? 0.

Luoksetulo. Tämä on yleensä se meidän tutuin ja turvallisin. Kuin myös tänään. 10.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. "Eeeei se huomaa, jos mä vähän vielä hiivin täällä.. Vielä pari askelta... No yks vielä.." Tuomari sanoi, että jos olisi ollut mäyräkoira, olisi mennyt läpi. Oli kuulemma turhan lyhyt koira (huomaa alleviivattu) tai liian pitkä hiipiminen. Ehkä me kuitenkin pyritään lyhentämään matkaa, vai mitä Mitzu? 0.

Estehyppy. Ja heräsihän se. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. "JAAA tää oli tää tokojutska missä myö ollaan!! Oisit ny heti kertonu!!" 10.

Kokonaisvaikutus. Tuomari katsoo meitä vakavalla naamalla: "No teitä ei sadekkaan haitannut." Pidättelen naurua. "Niinno..." 9.

Joo. :D Näin siis  loppujen lopuksi 133 pistettä ja kolmas palkinto. :D Ja lisäksi tästä viiden koiran joukosta kolmanneksi. Noh, seuraavalla kerralla voitaisiin harkita sisäkisoja... ;)


Kotiin tultiin Keskisen kautta, hotkittiin ruoka suihin ja lähdettiin Kyyjärvelle japsilenkille ja Annan kakkukahveille! Oli muuten hyvää kakkua. ;)


Se jolla ei ole koskaan ollut koiraa, ei tiedä mitä on olla rakastettu.
-Arthur Schopenhauer-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti